Eilen saavuin Roomaan vuoden tauon jälkeen. Rooma on kestosuosikkini Euroopan kaupunkien joukossa – olen vuosien varrella viettänyt kaupungissa noin seitsemän kuukautta.
Tällä kertaa visiittini on lyhyt, vain viiden päivän mittainen. Tutussa kaupungissa pitkä viikonloppu riittää kuitenkin pitkälle, kun ”pakolliset” nähtävyydet on koluttu jo moneen kertaan.
Valitettavasti kotoisen Finnairin suorat lennot Helsingistä Roomaan ovat kalliita. Yleensä hintaero muiden lentoyhtiöiden hyväksi on niin suuri, etten edes harkitse Finnairia. Sen sijaan olen viimeisen kymmenen vuoden aikana lentänyt saapasmaahan lähes yksinomaan Lufthansalla. Kymmenisen vuotta sitten matkustin myös Amsterdamin kautta KLM:llä. Tuo matka oli kuitenkin niin epäonninen, että sen koommin en ole halunnut matkustaa KLM:llä.
Siis Lufthansa. Tällä kertaa buukkasin lentoni Ebookersin kautta. Lennot Helsingistä Roomaan ja takaisin maksoivat vain 230 euroa veroineen, vaikka varaushetkestä matkaan oli vain noin kolme viikkoa. Finnairin hinta olisi ollut moninkertainen.
Matkoillani pyrin valitsemaan välilaskupaikaksi Münchenin esimerkiksi Frankfurtin sijaan. Molemmat ovat erittäin suuria kansainvälisiä kenttiä, joiden palvelut ovat erinomaiset. Tunnen kuitenkin Münchenin kotoisaksi, koska olen asunut vuosia Etelä-Saksaksi. Paikallinen murre ja hyvä vehnäolut ovat lähestulkoon riittävä syy valita München.
Lisäksi München on ehkä aavistuksen verran paremmin hallittavissa. Toki täälläkin etäisyydet kentän osien välillä ovat suuria, eikä lyhyellä välilaskulla välttämättä ehdi shoppailemaan. Tällä kertaa nopea välilasku sujui mukavasti. Jatkoyhteyden portti oli tosin vaihtunut, mistä aihetui puolen kilometrin mittainen harharetki – en tietenkään tarkistanut lähtöporttia saavuttuani Müncheniin.
Nykyään omat lentokenttäostokseni jäävät yleensä aika vähäiseksi: Saksassa yritän lähinnä etsiä lehtikioskin, josta saisin ostettua itselleni paikallisen shakkilehden, kenties jotain muutakin matkaluettavaa. Tällä kertaa olin niin unelias, että päätin vain tankata lentokentällä kahvia.
Saksalaisilla lentokentillä muuten ei tarvitse maksaa kahvikupista senttiäkään: lähtöporttien lähettyvillä on nimittäin runsaasti kahviautomaatteja, joista saa maksutta mieleisensä juoman. Kahviautomaattien luona on myös sanomelehtitelineitä, joten jo lentokentällä voi yleensä valita mieleistään matkalukemista. Valikoima on melko hyvä, sillä saksalaisten päivälehtien lisäksi tarjolla on myös Wall Street Journalin kaltaisia talouslehtiä.
Fiumicinon lentokenttä sijaitsee melko etäällä Rooman keskustasta. Lentokentältä pääsee keskustaan kolmella tapaa: junalla, bussilla ja taksilla. Itse valitsen yleensä Roomaan saapuessani junan. Paikallisjunia Roomaan lähtee tiheään, eikä lippu maksa kuin 8 euroa. Tällä kertaa määräasemani päärautatieaseman (Stazione Termini) sijaan Trastevere. Junareitti kulkee syrjäisten kaupunginosien halki, jonne harva turisti lomaviikollaan eksyy. Vaikka itse olen viettänyt Roomassa vuosien varrella lähes puolen vuoden ajan, ovat nämä kaupugninosat jäneet minulle pelkiksi nimiksi junaradan varrella.